Helsingin Sanomat uutisoi: Yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin yhteinen haku vuonna 2013. Muutama asia pisti silmääni uutisessa ja tulevassa uudistuksessa.

“jos pisteet eivät riitä ykkössuosikkiin yliopistoon, opiskelupaikka saattaa löytyä jostain toisesta yliopistosta. Jos pisteet eivät riitä sinnekään, opiskelupaikka saattaa löytyä ammattikorkeakoulusta.”

Onko uutinen harhaanjohtavasti kirjoitettu vai onko todella perusoletuksena, että ykköshakukohde on yliopisto? Tässä tulee mieleen monien ihmisten mielipiteet siitä, että yliopisto on jotenkin parempi kuin ammattikorkeakoulu. Mutta minun ymmärtääkseni niin ei ole, vaan ne ovat vain erilaisia paikkoja opiskella erilaisia asioita.

“Hallitus pyrkii kuitenkin yhä enemmän hyödyntämään ylioppilastutkintoa opiskelijavalinnoissa.”

Mitä jos syystä tai toisesta ylioppilaskirjoitukset menevät metsään? Kuinka paljon uusia ylioppilaita aletaan suosia? Mielestäni tasa-arvoinen mahdollisuus pitäisi antaa myös välivuosien pitäjille, yo-kokeissa epäonnistuneille ja ammattikoululaisille. Mielestäni puolet aloituspaikoista voi mennä yhteispistekiintiöllä, eli yo-todistuksesta saadut lähtöpisteet ja pääsykokeen tulos lasketaan yhteen. Mutta vähintään puolet pitäisi päästä sisään pelkästään valintakokeen perusteella.

“Lukion jälkeiset välivuodet ovat ministeriön mukaan “koko korkeakoulujärjestelmän keskeinen huolenaihe”.”

Miksi välivuodet ovat niin suuri huolenaihe? Silloin tehdään töitä ja maksetaan veroja. Opiskellaan avoimessa yliopistossa tai kansanopistossa, samalla selvittäen mikä voisi olla mieluisin opiskelupaikka. Silloin lähdetään maailmalle etsimään itseään. Tärkeintä olisi löytää jokaiselle sopiva paikka, mutta kaikki eivät sitä löydä heti vaan tarvitsevan aikaa.

“Se, että niin harvat aloittavat opiskelun heti lukion jälkeen, johtuu Lehikoisen mukaan osittain nykyjärjestelmän jäykkyyksistä, jotka jarruttavat opintojen aloittamista.”

Mielestäni välivuodet johtuvat siitä, että nuoret eivät tiedä mitä haluavat opiskella. Pidetään välivuosi asiaa miettien. Haetaan vain johonkin kun vanhemmat painostavat. Myöhemmin sitten vaihdetaan alaa kun huomataan ettei oma pääaine tai koulutusohjelma sovellukaan tai kiinnostakaan. Peruskoulusta lähtien pitäisi nuorille antaa enemmän tietoa erilaisista opiskeluvaihtoehdoista. Kertoa millaisia työmahdollisuuksia milläkin tutkinnolla voisi olla. Kannustaa löytämään ja hakemaan itselle parhain opiskelupaikka.

Peruskoulun yhdeksännellä luokalla löysin Oriveden Opiston Kirjoittajalukion. Menin innoissani opolle kertomaan, että tiesin mihin halusin hakea. Hän suhtautui asiaan tympeästi. Hänen mielestään tuo lukio ei tarjoaisi mitään enempää kuin Heinolan lukio. Hänen mielestään kaikkien piti jäädä kotikaupunkiinsa. Mitä jos en olisi ollut tarpeeksi vahva ja olisin taipunut oponi mielipiteeseen? Onneksi en niin tehnyt.

Mitä mieltä sinä olet? Miksi nuoret pitävät välivuosia ja onko se todella niin huono asia?

Ylioppilaskirjoitukset alkavat kuukauden kuluttua ja osalle abiturienteista se aiheuttaa turhaa stressiä. Pieni jännitys kuuluu asiaan ja saa valmistautumaan koitokseen paremmin. Mutta liika stressaaminen voi huonontaa tulosta ja pilata monta päivää. Mutta mitä stressi oikeastaan on jo mitä sille voi tehdä?

Mitä stressi on?

“Stressi on kiihtymistila, joka alkaa usein psyykkisenä ja johtaa myös elimistön kiihtymiseen. Mikä tahansa ihmistä kiihdyttävä asia voi laukaista stressin. — Stressiä voidaan kuvata myös erilaisista paineista aiheutuvaksi ylihälytystilaksi. Se on inhimillinen ja luonnollinen reaktio mahdottomaksi käyneeseen tilanteeseen. — Työstressi määritellään useimmiten ristiriitana työn vaatimusten ja yksilön edellytysten välillä. Stressiä voivat aiheuttaa esimerkiksi työn liian vähäiset tai liian suuret haasteet.” Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Yo-kirjoitusten, tai pääsykokeiden, aiheuttama stressi voidaan rinnastaa työstressiin. Opiskelija tuntee, että hänen itsensä tai ulkopuolisten häneen kohdistamat paineet ovat liikaa ja hän pelkää epäonnistuvansa. Stressaantunut ihminen ei välttämättä pysty edes keskustelemaan stressiä aiheuttavasta asiasta ilman kiihtymystä.

Miten stressi vaikuttaa?

“Kohtuullinen ja lyhytaikainen stressi voi jopa lisätä tarkkaavaisuutta sekä keskittymis- ja suorituskykyä. Kun stressi jatkuu liian pitkään ja on liian voimakasta, ihmisen psyykkinen toimintakyky alenee. Pitkään jatkunut stressi tuo mukanaan unettomuutta, keskittymiskyvyttömyyttä ja muistivaikeuksia. Stressaantunut ihminen voi olla vihainen, jännittynyt, onneton tai turhautunut. Usein stressiin yhdistyy väsymystä, pelkoa ja huolta.” Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Pieni stressi on siis hyvästä myös yo-kirjoitusten alla. Hällä väliä -asenne voi aiheuttaa sen ettei kokeisiin valmistaudu ja siten ei pysty edes omantasoiseensa suoritukseen. Pieni stressi saa vaatimaan enemmän.

Mutta pitkään jatkuva stressi on vain vahingollista. Lukiossa luokkakaverini toisen vuoden keväällä pyrki täydellisyyteen ja siitä seurasi paha stressi. Hän joutui jäämään loppulukuvuodeksi lomalle, mutta onneksi pystyi palaamaan seuraavana syksynä takaisin. Täydellisyyttä ei ole, vaan riittää kun tekee parhaansa.

Miksi yo-kirjoituksista ei tarvitse stressata?

• Hyväksytyn kokeen saa uusia kerran.
• Hylätyn pakollisen kokeen saa uusia kaksi kertaa.
• Hylätyn ylimääräisen kokeen saa uusia kaksi kertaa.
• Yliopistoon pääsee useimmille aloille opiskelemaan myös ilman yo-todistusta. (Kunhan on suorittanut toisen asteen tutkinnon eli lukion tai ammattikoulun.) (Asiaan on tulossa muutoksia 2013, mutta etukäteen ei kannata stressata.)
• Välivuosi ei ole maailmanloppu ja sen viettämiseen löytyy monia mielekkäitä tapoja.
• Kun opiskelupaikka yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta on saatu, ei kukaan enää ole kiinnostunut yo-todistuksestasi. Alat itsekin unohtaa mitä edes kirjoitit.

Ylioppilaskirjoitukset eivät ole maailman tärkein asia. Niiden tehtävä on auttaa opiskelupaikan saamisessa, mutta moneen paikkaan voi edelleenkin hakea ja päästä ilman yo-todistusta. Kirjoituksiin kannattaa valmistautua huolella ja tehdä parhaansa, mutta liika stressaaminen kannattaa unohtaa.

Itse kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2006 ja voin jo naureskellen muistella miten emme abivuotena pystyneet mistään muusta puhumaankaan. Sain myös vuonna 2008 opiskelupaikkani historiaan valintakoekiintiössä, joka tarkoittaa sitä että olisin saanut paikan vaikka A rivistöllä.

Stressaavatko yo-kirjoitukset tai tulevat pääsykokeet sinua? Miksi?

Miten päädyit opiskelemaan erityispedagogiikkaa ja millainen pääsykoe oli?

Hain opiskelemaan erityispedagogiikkaa, koska uskon, että ala on juuri oikea minulle ja minä luultavasti myös oikea alalle. Kutsumus siis, ja myös useamman vuoden harkinnan tulos.

Pääsykoe oli kaksiosainen – ensin valtakunnallinen VAKAVA-koe, minkä perusteella valittiin n. 150 hakijaa soveltuvuuskokeisiin. Soveltuvuuskokeet koostuivat aineistokokeesta, ryhmäkeskustelusta ja yksilöhaastattelusta.

VAKAVA-kokeeseen osallistuu tuhansia kasvatusalalle hakijoita, ja samalla kokeella voi hakea useimpiin kasvatusalan koulutuksiin. Tämän takia hakijamäärät moniin koulutuksiin ovat suuret, ja kokeessa täytyy suoriutua hyvin. tse valmistauduin kokeeseen todella huolellisesti, pänttäsin koko koeaineiston lähes ulkoa. Kävin aineiston läpi n. 8-9 kertaa, käyttäen erilaisia muistiinpano- ja lähestymistapoja.

VAKAVA-koe koostui pelkästään n. 200 monivalintakysymyksestä, ja vääristä vastauksista saa sakkoa. Tiesin, että kysymykset saattavat pahimmillaan lähes kompakysymysten luokkaa, ja siksi koin niin tärkeäksi opetella aineiston todella pikkutarkasti. Osa kysymyksistä ei koskenut lainkaan aineiston suuria linjoja tai muuta sisällön kannalta olennaista. Vastausaikaa oli kaksi tuntia, mikä riitti ainakin minulle hyvin – aikaa tarkistukseenkin jäi hetki. Koe tuntui kuitenkin lähes ylimitoitetun pänttäämisen jälkeen helpolta.

Soveltuvuuskokeen aineiston pohjalta tehtyyn kirjoitelmaan oli varattu aikaa mielestäni sopivasti, alkujännityksen hidastamana tosin meinasi tulla vähän kiire. Sekä ryhmäkeskusteluun että yksilöhaastatteluun oli varattu aikaa 20 minuuttia. Ryhmässä oli neljä henkeä kussakin, ja arvioijia kaksi. Keskustelu meni hyvin, tärkeintä oli mielestäni olla aktiivinen ja luonteva: kuunnella muita, esittää kysymyksiä, ja yrittää tuoda keskusteluun uusia näkökantoja.

Yksilöhaastattelu taas tuntui osaltani melko iisiltä, olin kuullut kertomuksia paljon tiukemmistakin kysymyksistä, joihin muut olivat törmänneet. Olin kuitenkin erittäin jännittynyt – niin vähän aikaa vakuuttaa haastattelijat siitä, että juuri minut kannattaa valita, eikä tilanteeseen oikein voinut valmistautua mitenkään. Tuntui absurdilta, että parikymmentä minuuttia vaikuttaa niin vahvasti pitkälle tulevaisuuteeni. Vastasin kuitenkin kysymyksiin niin hyvin ja vilpittömästi kuin voin. Lopuksi vielä kerroin, että jos en pääse sisään, olen ensi vuonna uudestaan kokeissa, sillä kyseessä ei ole jokin mitä lähden vain hieman kokeilemaan ja katselemaan, vaan asia on minun puoleltani selvä. Vaikka tuntui, että koko haastattelu oli osaltani yhtä epäselvää takeltelua, viesti taisi mennä perille – sain siitä osiosta täydet pisteet. Se varmaan pelasti vähän keskinkertaisemman suorituksen aineistokokeessa.

Mitä sivuaineita aiot opiskella?

Jos aikoo sisällyttää tutkintoonsa myös luokanopettajan kelpoisuuteen johtavat opinnot, ei sivuaineille taida jäädä enää paljoakaan tilaa. Saattaa silti olla, että jätän luokanopettajuuden pois ja otan tilalle esimerkiksi musiikkikasvatuksen.

Mitä töitä haluaisit tehdä tutkinnollasi?

Tällä hetkellä näen itseni ihan normaalina erityisopettajana, joko laaja-alaisena tai sitten erityisluokanopettajana. Musiikinopettajan sivutoimi houkuttaa myös.

Koulutuksella voinee tehdä myös suunnittelu- ja hallintopuolen töitä. Tutkijaksi voi tietysti tähdätä myös. Mahdollisuuksia on varmasti paljon muitakin.

Mitä haluat kertoa erityispedagogiikkaan pyrkivälle?

Usko mahdollisuuksiisi, vahvalla motivaatiolla lukeminen on paljon helpompaa ja kivempaa! Ota selvää alasta ja mieti, miksi se sinua kiinnostaa ja miksi olet itse alalle sopiva. Soveltuvuuskokeissa ei tarvitse olla mitenkään erikoinen, on vain rehellinen ja rohkean avoin.

Miten päädyit opiskelemaan geotieteitä ja millainen pääsykoe oli?

Liiketalouden AMK-tutkinnon jälkeen olo oli sellainen, että jotain kiinnostaisi vielä opiskella. Hieman pettyneenä tradenomin koulutukseen päätin hakea opiskelemaan geologiaa, sillä luonnonmaantiede on aina ollut kiinnostava aihe ja menetelmätieteistä kemiassa olen kohtuu hyvin pärjännyt.

Pääsykokeisiin oli kaksi geologian peruskirjaa luettavana. Kolmisen kuukautta luin pääsykokeisiin omaan tahtiin. Alleviivasin ja tein muistiinpanoja. Vaikeasta ymmärrettävistä asioista etsin uudenlaista näkökulmaa myös muista lähteistä.

Pääsin sisään kaikkiin kolmeen paikkaan mihin hain.

Mitä sivuaineita aiot opiskella?

Kemia olisi primaarinen sivuaine. Jonkin verran ajattelin myös teknisiä opintoja sisällyttää tutkintoon.

Mitä työmahdollisuuksia alallasi on?

Malminetsintä ja kallioperäkartoitustehtävät. Kaivosgeologin työt.

Mitä haluaisit sanoa geotieteisiin pyrkivälle?

Sisäänpääsy suhteellisen helppoa, sillä luettavana ainoastaan pari kirjaa. Opinnot perustuvat pitkälti kemiaan, mutta pääsykokeissa osaamista ei vaadita.

Pääsykoeblogi on ollut koko vuoden telakalla. Parin aktiivisen vuoden jälkeen tuntuu, että kaikki on jo sanottu. Oletko samaa mieltä? Olen kuitenkin myös jo pitkään pohtinut blogin herättämistä henkiin ja askel siihen suuntaan on avata jälleen kysely kaikille yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskeleville.

Osallistu kyselyyn!

Voit myös tähän tekstiin kommentoimalla kertoa oman mielipiteesi siitä, kannattaisiko Pääsykoeblogin jatkaa toimintaansa.

Paasykoeblogi joutui olemaan jonkun aikaa poissa internetista, koska se oli mennyt tyystin sekaisin. Nyt se on kuitenkin jalleen kaytossanne, mutta erilaisena kuin ennen. Ulkoasu ja kaytettavyys tulevat kohentumaan sita mukaa kun minulla on aikaa siihen paneutua. Uusia merkintoja ei enaa tule aktiivisesti. Paasykoeblogiin voi kuitenkin edelleen tarjota omaa juttuaan, haastatteluuan tai kokemustaan julkaistavaksi.

Olen oikeastaan koko ikäni halunnut työskennellä lasten parissa ja lukion jälkeen (2007) tajusin, että haluan lastentarhanopettajaksi. Halusin nimenomaan yliopistopohjaisen koulutuksen. Pääsin sisään vasta kolmannella kerralla – ensimmäisellä hakukerralla en olisi varmasti ollut valmis vielä yliopisto-opintoihin (näin jälkikäteen ajateltuna) ja toiset pääsykokeet menivät kuumeessa vähän sinne päin. Kolmannella kerralla onnistuin, silloinkin pääsin vasta varasijalta, vaikka en osaa vieläkään sanoa missä olisin voinut onnistua paremmin. Samalla tein paljon sijaisuuksia päiväkodeissa ja olin koko ajan varma, että tässä on ala, jolle haluan.

Lastentarhanopettajaksi haettiin samalla kirjallisella VAKAVA-kokeella kuin muihinkin opettajaopintoihin, oli kuukausi aikaa lukea artikkelikokonaisuus ja itse koe oli monivalinta. Luinkin ahkerammin kuin aikaisemmin ja tein paljon muistiinpanoja. Motivaatio oli kova. Suoritin samalla Avoimessa yliopistossa varhaiskasvatuksen perusopintoja (jotka sain valmiiksi viime syksynä kun opinnot jo alkoivat).

Pääsin toiseen vaiheeseen, soveltuvuuskokeeseen. Ensin oli vartin pituinen lapsiryhmätilanne, pidin jonkinlaisen lyhyen laulutuokion viidelle tai kuudelle lapselle. Sen jälkeen sain luettavakseni artikkelin (piti valita kolmesta vaihtoehdosta yksi), joka toimi haastattelun lähtökohtana. Soveltuvuuskokeeseen en erityisemmin valmistautunut, suunnittelin lapsiryhmätilannetta etukäteen (mitkä laulut) ja mietin vähän mitä haastattelussa todennäköisesti tullaan kysymään

Millaista opiskelu on ollut?

Olen ollut erittäin tyytyväinen opiskeluihini. Suoritin etukäteen Avoimessa perusopinnot (25op) ja sen vuoksi opiskelutahti on ollut syksyllä melko väljää. Olen voinut ottaa onneksi pari toisen vuoden kurssia suoritettavaksi. Kevätkausi tulee (onneksi!) olemaan kiireisempää, kaipasinkin jo enemmän tekemistä. Nyt takana on myös ensimmäinen päiväkotiharjoittelu ja olen siihenkin erittäin tyytyväinen. Kertaakaan en ole katunut.

Mitä sivuaineita aiot opiskella?

En tiedä vielä. Todennäköisesti esi- ja alkuopetus on ainakin kaikkein järkevin vaihtoehto, sillä pätevöityy myös esikouluopettajaksi (ja alkuopetukseen jos haluaa). Äidinkieli kiinnostaa myös, samoin kaikki taideaineet ja erityispedagogiikkakin olisi hyödyllinen… tulee olemaan ensi vuonna vaikea valinta.

Mitä töitä teet tai haluat tehdä valmistumisen jälkeen?

En ole ollut opiskelujen ohella töissä, mutta periaatteessa voisin tehdä samalla päiväkotisijaisuuksia. Ne tosin sijoittuvat aamuun ja päivään, jolloin pitäisi melkein olla vapaapäivä yliopistolta. Valmistumisen jälkeen on selvää, että tältä alalta eivät ainakaan työt lopu!

Mitä haluaisit sanoa varhaiskasvatukseen pyrkivälle?

Sydämellisesti tervetuloa! Lastentarhanopettajia tarvitaan, töitä riittää ja työ on varsin palkitsevaa. (Harmi ettei se näy ainakaan vielä palkkauksessa…) Pääsykokeisiin kannattaa panostaa ja soveltuvuuskokeessa olla oma itsensä.

Miten päädyit opiskelemaan historiaa?
Historia on aina kiinnostanut, ja se on todella monipuolinen ja yleissivistävä ala. Pääsykoe perustui yhteen pääsykoekirjaan, jonka luin kertaalleen lävitse. Kirjoitin samalla muistiinpanot jotka luin sitten pari kertaa lävitse. Valmistautuminen oli vähäistä, mutta koin että pohjatietämykseni historiasta oli vahva jo valmiiksi. Pääsykoetilanne oli normaali, isohko sali ja ihmisiä, aikaa parisen tuntia ja kirjoitettavana yksi essee ja yksi sanaselitystehtävä.

Millaista opiskelu on ollut?

Opiskelu on ollut todella rentoa, luennot eivät ole pakollisia ja lähes kaikki kurssit voi tarvittaessa tenttiä kirjatentillä. Toisaalta aikatauluttomuus luo motivaatio-ongelman, olisi helpompaa mennä istumaan yliopistolle 10-16, mutta jos pitää mennä vain pariksi tunniksi keskellä päivää, ei välttämättä jaksa raahautua. Hissan henkilökunta on tosi mukavaa, ja opetus on mielenkiintoista ja valittavia kursseja riittää oman mielenkiinnon mukaan. Olen ollut tyytyväinen, nykyinen opiskeluala on selvästi minulle se oikea.

Mitä sivuaineita ajattelit opiskella?

Tällä hetkellä ei vielä sivuaineita ole, mutta tarkoituksena on alkaa tenttimään valtio-opin perusteita keväällä. Valtio-opin opetusta Oulussa ei ole ollenkaan, ja tenttimateriaalit ja tarkistuksetkin hoidetaan Tampereella. Ensi syksynä ajattelin aloittaa kirjallisuuden opinnot ihan oman mielenkiinnon vuoksi, ja erilaiset japani-opinnot kiinnostavat myös.

Mitä töitä haluaisit tehdä valmistumisen jälkeen?

Hiukan huolestuttaa, sillä historia-alan työllisyys ei ole erityisen kirkas. Varsinkaan opettajilla, mutta pedagogisiin en ole edes hakeutunut. Lähinnä ajattelin virkamies/tutkijan uraa, mutta nyt on menossa vasta 1. vuosi joten mieli voi muuttua. Muita työmahdollisuuksia on mm. opettaja, museo- ja arkistotyöt yms. En ole kovinkaan tietoinen historian opiskelijoiden työllistymisestä.

Mitä haluaisit sanoa historiaan pykiville?

Vahvat pohjatiedot historiasta ovat eduksi, ei tarvitse aloittaa oppimista täysin pohjalta. Tärkeintä on tietysti oma kiinnostus ja harrastuneisuus alaa kohtaan. Yliopistossa on tietysti aina hyvä pitää jokin päämäärä mielessä, koska opiskelu on hyvin vapaata eikä kukaan muu huolehdi edistymisestäsi kuin sinä itse.
.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteishaku alkaa tänään. Hakuaika päättyy 16.4 kello 16:15, joten muista hakea ajoissa!

Miten päädyit opiskelemaan kätilöksi?

Tunsin kutsumusta alalle ja pitkän harkinnan jälkeen hain kouluun.

Pääsykoe oli moniosainen sisältäen logiikkaa, matematiikkaa, kielellisiä taitoja ja ryhmätyötaitoja testaavia kokeita sekä yksilöhaastattelun. Ennen pääsykokeita kotiin saapui esitehtävä, joka palautettiin pääsykoepäivänä ja joka osaltansa vaikutti pääsykoepisteisiin.

Mielestäni pääsykoe ei mitannut tarpeeksi hyvin opiskelijoiden motivaatiota ja kykyjä alalle. Lähinnä tuntui siltä, että pääsykoe poisti “kaikista hulluimmat” listalta ja lopulle arpoi sijoitusnumeron. Mielipide on tietysti henkilökohtainen ja uskon monen ryhmäläiseni olevan eri mieltä.

Sitten vielä lohdutuksen sananen – varasijoiltakin pääsee kouluun!

Miltä opiskelu on tuntunut?

Olen tyytyväinen pääaineeseeni, mutta kätilökoulutukseen kuuluu sairaanhoitajatutkinto pohjalle, ja kätilövaihe – joka meitä kätilöopiskelijoita kaikkia tietysti eniten kiinnostaa – tuntuu vielä kaukaiselta. Erikoistumaan pääsen vasta noin kahden vuoden kuluttua – tuolloin siis alkaa kätilövaihe.

Opiskelu on ollut hyvin koulumaista. Opiskelu on yllättänyt myös rankkuudellaan ja työmäärällään, mutta antanut myös onnistumisen elämyksiä.

Missä haluaisit työskennellä valmistumisen jälkeen?

Olen ollut hyvin satunnaisesti töissä opiskelujen ohella. Jatkuva työskentely olisi hyvin haastavaa, mutta tiedän monen silti olevan viikoittain töissä koulun ohella.

Olen erityisen kiinnostunut synnytyssalityöskentelystä sekä työskentelymahdollisuuksista muun muassa lapsettomuusklinikoilla.

Sairaanhoitajapohjan ansiosta työmahdollisuudet ovat hyvinkin laajat ja kätilöt toimivatkin monissa eri tehtävissä. Myös työllistymisprosentti on ollut erittäin hyvä.

Mitä haluaisit sanoa kätilöksi pyrkiville?

Kätilö on kutsumusammatti ja jonkinlainen palo alalle pitäisi hakijalla olla. Sh- ja kätilötutkinto mahdollistaa monenlaiset työmahdollisuudet, ja moni opiskelee näiden tutkintojen lisäksi vielä terveydenhoitajan tutkinnon.

Opiskelijoista löytyy keskenään hyvin erilaisia ihmisiä, joita kuitenkin yhdistää avoimuus uusille asioille ja kyky kommunikoida erilaisten ihmisten kanssa.

Jos tuntuu siltä, että ala olisi oma ja on valmis tekemään töitä tutkintonsa eteen – tervetuloa pääsykokeisiin!
.